Esikoisromaanini Kultarinta ilmestyi helmikuussa 2014 (Gummerus). Kultarinta päätyi Finlandia-palkintoehdokkaaksi 2014. Teos voitti Kaarlen palkinnon 2015, kirjabloggareiden Blogistanian Finlandia-palkinnon 2014, Tulenkantaja-kirjallisuuspalkinnon 2015 sekä Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.
Kultarinta on historiallinen romaani 1900-1930-luvun Suomesta. Minua kiinnostavat historian katvealueet, joten Kultarintakin kirjoitettu toisinajattelijoiden näkökulmasta. Päähenkilöt ovat aikansa "outoja lintuja": luonnontutkija Erik Stenfors, työväenaktivisti Lidia, metsänkulkija Malla sekä aseistakieltäytyjä Joel Huotarinen.
Kultarinnassa eletään läpi Suomen lähihistorian yleisesti tunnettujen vaiheiden - fennomanian, ensimmäisen maailmansodan, itsenäistymisen, sisällissodan, kieltolain, lapuanliikkeen. Tärkein kysymys kuitenkin on, miten yhteiskunnallisten myllerrysten keskellä selviää rauhaa rakastava ihminen: ihminen, joka ymmärtää luontoa ja tietää, että luonnon ikuisuutta vasten inhimillisen elämän suuretkin käänteet ovat ohimeneviä ilmiöitä.
Kultarinta kertoo ihmisestä luonnon osana, syvästä metsästä ja niistä harvoista, jotka näkevät, mitä nousevan teollisuuden ja kaupungistumisen myötä ollaan menettämässä.
Ihmiselämän lisäksi Kultarinnassa seurataan karhun elämäntaivalta. Karhu on kirjassa läsnä sekä konkreettisena metsäneläimenä että myyttisenä olentona, metsän symbolina. Karhun ja sen pennun tarina kietoutuu romaanin ihmiskohtaloihin. Pohjoisten kansojen ikivanhan uskomuksen mukaan ihmiset ja karhut ovat hyvin läheistä sukua toisilleen. Karhuun liittyvän kansanperinteen kautta Kultarinnan juoni alkoi mielessäni muotoutuakin.
Kultarinnasta kerrotaan enemmän mm. kirjablogeissa, arvioissa ja haastatteluissa, joita veljeni Pekka on ystävällisesti linkittänyt omalle blogisivulleen. Sivuiltani löytyy tietoa myös siitä, miten Kultarinta syntyi.
